Valmentajaseminaarissa valmentajan oman osaamisen kehittäminen nousi kärkiaiheeksi

  • 3.2.2021

Hevosopistolla perinteeksi muodostunut valmentajaseminaari pidettiin tänä vuonna olosuhteista johtuen etänä.

  • Kuva

Valmentajan ammattitaidon hyödyntäminen valmennettavan urapolulla on tärkeässä roolissa, kuten myös valmentajan oman työkalupakin säännöllinen päivittäminen.

Linjoille kerääntyi kumpanakin päivänä yli sata suomalaista ratsastusvalmentajaa kuuntelemaan asiantuntijaluentoja eri aihepiireistä.

Hevosopiston Anu Korppoo on ollut mukana rakentamassa seminaareja ja ohjelmarunko rakentuu pitkälti kokemuksen ja toiveiden kautta.

– Kentältä tulevat toiveet ohjaavat valmentajaseminaarin luennoitsijoiden valintaa. Lisäksi käymme vuoropuhelua Suomen Ratsastajainliiton ja valmentajakollegoiden kanssa, joten pääsemme usein hyvin asiankohtaisten asioiden äärelle. Valmennuskeskuksen johtajan Pirkko Herdin ja SRL:n urheilujohtaja Jutta Koivulan kanssa rakennamme kaikkia kiinnostavan kokonaisuuden, Korppoo taustoittaa.

Valmentajaseminaari aloitettiin kertaamalla Talent-ratsukoiden ohjelmaa ja kehittymisen kaarta kohti tavoitteellista valmentautumista ja kilpailemista. Suomalainen huippuratsastus tarvitsee tuekseen laajan ja oikein rakennetun harrastajapohjan, josta on helppo jatkaa ratsastajan polkua eteenpäin, kohti tavoitteellista valmentautumista ja kilpailemista.

Lilli Luoma esitteli valmennettavansa kanssa tehtyä valmennus- ja kilpailusuunnitelmaa. Valmennettava Eerika Hakala on aloittanut kilparatsastuksen nimenomaan Talent-ohjelman kautta, mutta laji vaihtui esteratsastuksesta kouluratsastukseen.

– Valmentajan läsnäolo ja käytettävyys ovat erilaisia, kun puhutaan maajoukkueessa ratsastavien ja esimerkiksi Talent-ryhmäläisestä. Mitä korkeammalla tasolla kilpaillaan, sen tärkeämpää on valmentajan käytettävyys kokonaisvaltaisesti. Valmennussuunnitelmaa ja kuluneen vuoden aikana tehtyjä muistiinpanoja läpikäymällä voi tehdä huomioita ja rakentaa uutta valmennuskautta, ottaen huomioon edellisen vuoden asiat, Luoma pohti omalla puheen vuorollaan.

Suomen Olympiakomitean Kirsi Hämäläisen aiheena oli valmentajan oma kouluttautuminen ja taidon kehittäminen. Valmentajalle oma tukiverkko on yhtä tärkeä kuin valmennettavalle. Urheilupsykologi Anna Andersen puhui psyykkisestä valmentamisesta ja sen oppimisesta. Nämä aihepiiriä sivusivat toisiaan hyvin, sillä valmentajan ammattitaidon kehittäminen on jatkuvaa usealla sektorilla. Hyvä valmentaja hallitsee monta osa-aluetta, mutta osaa myös ohjata valmentajan toisten alojen ammattilaisten pakeille sopivalla hetkellä.

Maajoukkuevalmentajat Sannat Backlund ja Siltakorpi, Marko Björs, Marina Ehrnrooth ja Kikko Kalliokoski avasivat omia valmennussuunnitelmiaan ja joukkueiden tavoitteita tulevaa kilpailukautta silmällä pitäen. Perusasioiden laatu ja tärkeys korostuivat lähes kaikkien valmentajien puheissa ja ammattimaisessa ympäristössä valmentautuminen antaa ratsastajille työkaluja kehittää omaa osaamistaan.

Ratsastajien kunto ja fyysinen jaksaminen ovat Anne-Maarit Hyttisen osaamisalaa. Hyttinen on loppusuoralla väitöstutkimuksessaan ja vaikka ratsastamaan oppii vain ratsastamalla, on hevosurheilussa ensiarvoisen tärkeää harrastaa myös oman lajin lisäksi muita lajeja.

– Mitä korkeammalla kilpaillaan, sen tärkeämpää on kehittää oikeita asioita oheisliikunnalla. Sen vuoksi liikunnan määrä ei ole aina se ratkaiseva tekijä, vaan laatu ja lajivalinnat. Ajankäyttö ja suunnitelmallisuus tuovat monesti ratkaisevasti päivään lisää aikaa, jonka voi käyttää tukeakseen itseään parempiin suorotuksiin.

Ruotsissa ratsastuksen professoriksi nimitetty Kyra Kyrklundilla oli varattu tiistai-iltapäivälle aikaa antaa näkemyksiään Suomen valmentajien toiminnan kehityskohteista. Hän kertasi oman urapolkunsa ja eri valmentajien merkitystä omaan uraansa.

– On tärkeää, että ratsastajat saavat jo nuorena luotua hyviä suhteita ja kontakteja. Sama koskee myös valmentajia. Luoduista suhteista on monesti hyötyä myöhemmin. Valmentaja saa ohjattua valmennettavansa tarpeen tullen sopivien henkilöiden luo, oli kyse kengityksestä, eläinlääkinnästä, fysioterapiasta tai hevoskauppiaasta. Monesti se oma valmentaja on ratsastajien ajatuksissa, vaikka he kävisivät muualla hakemassa työkalupakkiin lisää välineitä.

Kyrklund myös kehotti valmentajia olemaan kiinnostuneita muidenkin eläinten kouluttamisesta.

– On hienoa nähdä miten taitavasti esimerkiksi ruotsalainen, maajoukkueen ovia kolkutteleva GP-ratsastaja Anna Blomgren kouluttaa hevosia maasta käsin. Ja totta kai suomalainen eläintenkouluttaja Tuire Kaimio, hänen kirjaansa kannattaa ehdottomasti tutustua!