Opintojen poikkeuksellinen vuosi

  • 20.11.2020

Hevosopistolla ratsastuksenohjaajiksi vuoden koulutuksella opiskelevat KROIt kertasivat kulunutta, hyvin poikkeuksellista vuottaan.

  • Kuva

Aloitimme vuoden kestävällä ohjaajalinjalla suunnitellusti tammikuussa 2020. Luokkamme on ollut pieni ja tehokas joukkue, matkassa ovat pysyneet alusta lähtien Lilja Somervuori, Kerttu Seppälä ja Milja Marttinen.

Lilja ja Kerttu ovat suorittineet pohjalle Hevosopistolla hevostenhoitajan tutkinnon ja Milja pääsi ohjaajalinjalle aiemman hevosalan kokemuksen pohjalta. Kia Ahonen liittyi joukkoon elokuussa 2020, suoritettuaan keväällä  kaksoistutkinnon Hevosopistolla.

Vuoteen on mahtunut paljon. Talvella aloitimme ratsastuksen Perttu Pasurin ja Anni Heikkilän opetuksessa. Ratsastuskoulun toimintaan meitä perehdytti Reita Järvelä. Aluksi seurasimme tuntien pitoa ja autoimme asiakkaita tallissa, mutta nopeasti pääsimme myös itse opettamisen makuun omien vakiotuntien muodossa. Koronatilanne aiheutti hetkellistä taukoa sekä opettamiseen että ratsastamiseen Hevosopiston suljettua ovet maaliskuussa, mutta pian meidän luokkamme palasikin jo erityisluvalla takaisin opistolle hoitamaan ja ratsastamaan hevosia sekä suunnittelemaan tulevaa ratsastuskoulun leirikesää. Tuona aikana opimme paljon erilaisten hevosten hoidosta sekä ratsastuksesta, koska tallia pyöritettiin hyvin pienellä porukalla. 

Myös ratsastuksenopettajamme vaihtuivat kesän aikana. Reita Järvelälle siirtyi vastuu kouluratsastuksemme luotsaamisesta ja Riikka Harjula otti kopin esteratsastuspuolella, nuorten hevosten jakson lisäksi. Riikka oli myös suurena apuna kilpailukauden käynnistyttyä. Saimme paljon kilpailukokemusta Riikan kuskatessa meitä kilpailuihin Hevosopiston ulkopuolelle ja hänen toimiessaan kilpailupaikalla valmentajan roolissa. Opintojen loppupuolella myös Janna Jensen on pitänyt meille estetunteja.

 

 Milja kuvailee vuottaan hyvin tapahtumarikkaana, muistorikkaana ja opettavaisena.

– Olin lähinnä nähnyt Hevosopiston toimintaa kisoista käsin, mutta opiskelujen myötä opiston ihmiset ja tavat ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Koen oppineeni huimasti hevosista sekä alasta jo vuoden aikana ja saaneeni omaan tekemiseen rutkasti ammattimaista otetta. Hevosopistolla hyvällä oma-aloitteisuudella pääsee pitkälle ja asenne ratkaisee. En myöskään voi puhua menneestä opiskeluajastani Ypäjällä mainitsematta minulle läheiseksi muodostuneita hevosia Cobraa ja Nuottia. Molemmilta olen oppinut hirveästi ja esimerkiksi päässyt kilpailemaan tasoilla, joita en vuosi sitten olisi vielä uskonut. Parhaaksi muistokseni nousee mieleen heti Nuotin neljävuotiaiden laatuarvostelun voitto.

 

Lilja nostaa esille myös Hevosopiston tarjoaman mahdollisuuden erilaisten hevosten ratsastamiseen. 

– Olen saanut oppia ratsastuksesta muun muassa 19-vuotiaalta puoliveriruuna Kurtilta, joka on kilpaillut vaativalla tasolla kouluratsastuksessa. Pääsin kilpailemaan ja tekemään koulunäyttöjä helppo A-tasolla, sekä starttaamaan myös ensimmäisen vaativa B ratani.  Samaan aikaan olen päässyt itse opettamaan 4-vuotiaalle Ypäjä Nallille uusia asioita Hevosopiston taitavien opettajien johdolla. Nallin kanssa asetettiin keväällä tavoitteeksi Suomenhevosten Laatuarvostelu, jota kohti treenattiin kesä. Syksyllä pääsin esittämään sen Laatuarvostelun karsinnoissa. 

Aamupäivällä saatettiin harjoitella nuorten kanssa pelkästään laukannostoja ja iltapäivällä taas laukkasulkuja kokeneempien hevosten kanssa.

 

Kerttu on on pitkälti samoissa ajatuksissa luokkatovereiden kanssa. 

– Vuosi on ennen kaikkea ollut poikkeuksellinen. Hain KROI-koulutukseen siksi, että opettaminen kiinnostaa minua ja vuosi on vain vahvistanut ajatusta siitä. On ollut mielenkiintoista huomata kuinka oma alansa opettaminen on. Se, että osaa ratsastaa ei kerro mitään taidosta opettaa. Opettaessa on pystyttävä kertomaan yksinkertaisesti mitä itse hevosen selässä teen ja toisaalta se kehittää minua myös omassa ratsastuksessani. Suurimpana oppina on ollut lisäksi se, että oma asenne ratkaisee ja pääsee melkein miten pitkälle haluaa kun on valmis tekemään töitä. Tarkoituksena olisi jatkaa hevosalan töitä myös koulutuksen jälkeen. Eniten jään kaipaamaan opettajia, jolta on mahdollista oppia todella paljon kun vain on valmis ottamaan oppia vastaan. 

Hevosista tärkeimpänä jää ehdottomasti mieleen pitkäaikaisin a-hevoseni Ypäjä Immonen. Pieni, mutta säpäkkä ruuna opetti minua paljon varsinki este- ja kenttäratsastuksen osalta ja sen kanssa pääsinkin kilpailemaan muun muassa Suomenratsujen Kuninkaallisissa syksyllä 2020.

 

 

Yhteishenki on näin pienellä porukalla hioutunut yhteen. Se on Kian mukaan yksi tärkeimpiä asioita opintojen ajalta. 

– Pääsin heti alussa jo hyvin mukaan joukkoon. Yhteiset onnistumiset erilaisissa tilanteissa ovat olleet merkityksellisiä. Reita oli myös suunnitellut minulle jo valmiiksi kolme vakioryhmää, joten myös tuntien pitoa pääsin harjoittelemaan alusta alkaen. Elämäni ensimmäisen kilpailustartin pääsin tekemään Suomenratsujen Kuninkaallisissa, joista sain myös sijoituksen, Kia kertoo. 

 

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat meillä kaikilla tässä vaiheessa vielä avoinna, koska keskitymme vielä loppuihin opintoihin, mutta varmasti tulevaisuus tulee olemaan täynnä hienoja mahdollisuuksia. Jokainen meistä haluaa kuitenkin hevoset jollakin tapaa osaksi arkea ja työelämää.