Poikkeuksellinen kevät

  • 16.6.2020

Koronan varjostama kevät on vaihtunut kesään. Monella menivät suunnitelmat ja ajatukset uuteen järjestykseen, osalla arki heitti kärrynpyörää.

  • Kuva

Kevään toinen varsa; Ypäjä Sacré-Coeur (Ypäjä Notre Dame – Levisonn)
Kuva: Heidi Lammi

Niin kävi myös meillä Hevosopistolla ja omalla kohdallani edessä oli poikkeustilanteesta johtuen erilainen kevät. Ilmoitin olevani käytettävissä Hevosopiston talleilla, mikäli työntekijöille olisi siellä tarve. Ajattelin tekeväni joskus muutaman tallivuoron, mutta pari kuukautta hujahtikin II-tallissa, jossa asuvat muun muassa varsovat tammat.

Sanotaan, että hevosalalla ei ole ikinä valmis. Olen harrastanut hevosia parikymmentä vuotta, opiskellut Ypäjällä vuosikymmen sitten ja ollut myös hevosalalla töissä. Aikaisemmin olen nähnyt muutaman varsomisen, mutta siittolatoiminta on jäänyt hyvin etäiseksi.

Tänä keväänä olin mukana kahdeksan varsan ensihetkissä ja tällaista määrää harva pääsee ikinä kokemaan. Olen osallistunut tammojen kiimakontrolleihin, kohtuhuuhteluun ja siemennyksiin. Myös orin hypytys pukille tuli koettua viime metreillä. Kaikki tämä on hoidettu muun tallin hoidon ohella. Laidunkauden aloitus helpotti osittain työtaakkaa, mutta laidunkierroksilla hujahtaa helposti muutama tunti päivästä ja siittolatoiminnan ollessa vilkkaimmillaan, piti suunnitella päivien kulkua ennakkoon, jotta arki pyörisi aikataulussaan.

Kevät oli kiireinen, sillä suurin osa opiskelijoista lähti etäopiskelemaan.  Poikkeusluvan turvin Hevosopistolla oli muutama opiskelija kerrallaan suorittamassa opintoja koulutussopimuksilla. Näiltä opiskelijoilta on vaadittu valtavasti motivaatiota ja asennoitumista uuteen arkeen. Tallien käytäntöjä on muutettu lennossa, kun on pohdittu, miten saadaan työnkuvia sujuvoitettua ja samalla varmistettu varautuminen poikkeustilanteeseen. Talleilla saa hyötyliikuntaa kuin huomaamaamattaan. Etäisyydet Hevosopistolla ovat tunnetusti pitkiä, ja jo pelkästään tallikäytävät ovat sen mittaisia, että askeleita talleilla kertyy paljon.

”Oikeassa” työssäni vierailen välillä talleilla, mutta varsinainen talliarki on jäänyt hyvin pintapuoliseksi. Monta uutta ideaa ja ehdotusta on nyt kirjattuna ylös tämän poikkeuksellisen kevään myötä. Välillä on hyvä poistua omasta työkuplasta ja tarttua talikkoon. Me hevosihmiset tiedämme, kuinka terapeuttista se on. Hevosten ihasteluun laitumella en myöskään kyllästy, puhumattakaan suloisten varsojen seurasta. Kiireinen päivä unohtuu yöllä, kun saa seurata tamman varsomista ja varsan ensimmäistä retkeä maitobaarille. Varsottamiseen menee helpossakin tapauksessa keskimäärin kolme tuntia ja suurin osa tuosta ajasta on odottelua. Tallin toimistossa on hyvin voinut seurata videolta asioiden etenemistä, samalla kun on kirjannut ylös hevosvuorokausimääriä, tehnyt rehukirjanpitoa ja katsonut hevosten kengityksiä ja madotuksia ajan tasalle.

Vapaa-aika kului kevään aikana myös hevosten parissa. Päivätauoilla kävin ratsastamassa opetushevosia V-tallissa, teimme master-opettajaksi valmistuneen opiskelijan tutkintoon kuuluneet valmennustunnit ja sekä otin tuntumaa työkaverin lämpöisen kanssa montén maailmaan.

Kevät oli todella #täyttähevoselämää ja ystäväni sanoin: olen saanut viettää kyllä melkoista unelmien hevosleiriä! Nyt on edessä paluu varsinaisiin töihin; työ Hevosopiston viestintä- ja markkinointikoordinaattorina jatkuu.


Kirjoittaja Erja Andersson on työskennellyt Hevosopistolla vuodesta 2018 markkinointi- ja viestintäkoordinaattorin tehtävissä ja poikkeusajan hän työskenteli Hevosopiston tallissa tallityöntekijänä.