Ei aika mennyt koskaan palaa  

  • 22.5.2020

"Kehittyminen ei koskaan ole vain intoa uudesta ja edessäpäin olevia mahdollisuuksia, se on myös vaikeita valintoja, luopumista ja haikeutta. Vanhan on väistyttävä, jotta uusi saa mahdollisuuden", toimitusjohtaja-rehtori Pauliina Mansikkamäki kirjoittaa Hevosopiston blogissa.

  • Kuva

“Ei aika mennyt koskaan palaa, ei takaisin nuo päivät tulla voi”, kuuluvat suomalaisille kovin tutun Eero, Jussi & The Boys –yhtyeen esittämän kappaleen alkusäkeet.

Kehittyminen ei koskaan ole vain intoa uudesta ja edessäpäin olevia mahdollisuuksia, se on myös vaikeita valintoja, luopumista ja haikeutta. Vanhan on väistyttävä, jotta uusi saa mahdollisuuden. Vaikeimpia ovat tilanteet, jossa muutos lähtee ulkoapäin, eikä muutokseen olla ehditty valmistautua.

Hevosopisto on kokenut viime vuosina useita muutoksia, jotka ovat ulkopuolisten voimien käynnistämiä. Ammatillisen koulutuksen reformi muutti koko käsityksemme opetuksesta ja koulusta. Tuttujen rakennusten sijaan, koulu onkin yhtäkkiä koko maailma. 

Tapamme ajatella ja puhua koulusta on muuttumassaAiemmin menimme kouluun, nyt voimme suorittaa tutkinnon siellä, missä on osaamista. Uudet sukupolvet eivät enää puheissaan mene kouluun, he oppivat, hankkivat osaamista ja suorittavat tutkintoa. Koulu ja opetus ovat tilanteessa, jossa ne joutuvat määrittelemään itsensä uudelleen. 

Koulu on suomalaisille tärkeä. Meillä jokaisella on omat muistomme koulusta. Koulu muokkaa tapaamme ajatella ja kasvaa ammattiin. Koulu vaikuttaa koko loppuelämäämme, siksi meidän on annettava sen kehittyä yhteiskunnan mukana. Jokainen sukupolvi jättää jälkensä kouluun ja haluaa muuttaa sitä paremmaksi. Koulun tulee peilata tulevaisuutta, ei tähyillä menneeseen. 

Hevosalan koulutus valmistaa ammattilaisia vastaamaan tulevaisuuden hevosalan haasteisiin ja hyödyntämään toimintaympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Hevosalan tulevat ammattilaiset määrittelevät ja muovaavat hevosalaa vastaamaan yhteiskunnan sille asettamiin odotuksiin. Me rakennamme hevosalan koulutusta luomaan tuleville ammattilaisille valmiuksia tähän.   

Viimeisinä vuosina Hevosopisto on joutunut puhumaan rahasta eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Yhtäkkiä olimme tilanteessa, jossa rahaa ei ollutkaan käytettävissämme yhtä paljon kuin aiemmin. Opetuksen rahoituksen vähentyessä viime vuosina liki 35%olemme olleet pakotettuina etsimään ja löytämään uusia malleja toimia, uusia tapoja varmistaa tulevien hevosalan ammattilaisten kasvun ja kehittymisen eväät.  

Hevosala on keskellä yhdessä suurimmista murroksistaan. Jo ennen koronaviruksen tuomaa poikkeustilaa tiesimme, että hevosalan rahoitus tulee kokemaan kovia. Kuluttajien ajankäytössä ja käyttäytymisessä tapahtuneet muutokset sekä arvomaailma, nuorten ikäluokkien pienentyminen, digitalisaatio, ympäristötietoisuuden kasvu, kaupungistuminen, ja keskitetyn vallankäytön pirstaloituminen tulevat haastamaan hevosalan ennennäkemättömään muutokseen.  

Muutos herättää pelkoa, joskus kiukkua ja vastustamistakin. On turvallisempaa pitää kiinni vanhasta ja tutusta järjestyksestä sekä toimintamalleista. 

Vanha aika ei palaa. Koskaan. On meidän itsemme päätettävissä suuntaammeko voimamme muutoksen vastustamiseen vai mahdollisuuksiin tarttumiseen ja uuden rakentamiseen.

On kovin vaikeaa kehittyä ja samalla olla muuttamatta mitään, luopumatta mistään ja tekemättä ainuttakaan valintaa. Muutos ei ole koskaan helppo, mutta se tapahtuu, joko hallitusti tai hallitsemattomasti. Ja yksi on varmaa, muutos on pysyvää.  

Kirjoittaja Pauliina Mansikkamäki työskentelee Hevosopisto Oy:n toimitusjohtajana ja rehtorina.