Tasapaino, suoruus, järjestelmällisyys

  • 26.11.2018

Ratsastuksen opettajaksi opiskeleva Mira Mahosenaho seurasi loppuviikolla Lizzel Winterin klinikkaa Ypäjällä.

  • Kuva

Klinikoilla yleensä palataan aina samoihin asioihin, joiden pitäisi tapahtua joka päiväisessä työskentelyssä sekä kotivalmennuksessa.

Pääpaino on perusratsastuksessa, ratsastajan tasapainossa ja vaikutuksessa hevoseen. Hevoset hyväksyvät ratsastajan avut, jolloin hevoset työskentelevät tyytyväisenä, sekä kestävät oikein rakennettuna kisakäytön paremmin.

Lizzel treenasi ratsukoita niin sileällä, puomityöskentelyllä kuin esteratsastuksessakin.

Kouluratsastusharjoituksissa sekä puomityöskentelyllä valmisteltiin hevoset tulevia esteratsastustunteja varten. Hän aloitti valmennuksen aina heittämällä pähkinän ensi ratsastajalle eli kysymällä mitkä ovat vahvuuksianne ja mihin toivoisitte, että valmennustunnilla puututtaisiin ja mitä kehitettäisiin.

Tämä kysymys onkin yllättävän vaikea monelle ratsastajalle, koska automaattisesti mietimme mikä meille on vaikeaa ja mitä pitäisi kehittää. Unohdamme usein miettiä omia ja hevosemme vahvuuksia.

Lizzel kiinnitti hyvin paljon huomiota hevosten ja ratsastajien suoruuteen työskentelyssä. Suorana ennen estettä, hypyssä ja esteen jälkeen.

Kenttäratsatuksessa tulee eteen kapeita esteitä ja vinoja lähestymisiä, joissa mitataan ratskoiden suoruutta sekä apujen tehokkuutta. Jos avut eivät ole läpi, ratsukko helposti sujahtaa esteestä ohitse. Suoruus on esteratsastuksessa myös tärkeää; kun hevonen hyppää vinossa tai tulee kaarteeseen lapa edellä tulee helposti pudotuksia, jotka tiputtavat ratsukon sijoituksilta.

Alkuverryttelyissä käytettiin lankkuja maassa, jossa hevosten ja ratsastajien suoruutta työstettiin. Lizzel painotti lankkujen välillä käyttämään esteistuntaa, kevyttä istuntaa sekä istumaan alas, säätelemään hevosteen laukkaa rataestelaukasta, kenttälaukkaan ja taas koottuun laukkaan. Kannustettiin käymään välillä mukavuusalueen ulkopuolella, koska radoilla säädeltävyyttä tarvitaan ja hevosen pitää olla hallinnassa, joten laukan ja istunnan säädeltävyys on otettava mukaan jo kotitreeniin.

Lankkuja käytettiin puomien sijaan, ettei hevoselle tulisi niin helposti nyrjähdyksiä, jos astuu lankun päälle.

Suoruus, ja se että hevonen on apujen välissä auttaa siihen, että ratsastaja pystyy olemaan hiljaa ennen estettä, hypyissä sekä esteen jälkeen. Ja tämä taas parantaa hevosen hyppyä ja keskittymistä. Seuraavassa kaarteessa hevoset kuitenkin jo ratsastettiin nopeasti avuille, ja ratsastettiin niin kauan ympyrällä että olivat hallinnassa, josta pystyttiin tekemään hyvä siirtyminen raviin ja käyntiin. Siirtymisiin kiinnitettiin huomiota kaikissa tilanteissa. Niiden piti olla täsmällisiä, hallittuja ja tasapainoisia.

Hän mieluusti käytti esteharjoittelussa leveitä tasaoksereita, koska tämä paransi hevosen tekniikkaa ja hyppyä, mutta varovaisilla ja nuorilla hevosilla ennemmin kilttejä nousevia oksereita, jotta niiden itseluottamus säilyisi. Valmistelujen jälkeen radat olikin helpompi ratsastaahyvässä rytmissä, tasapainossa sekä rennosti avuilla.

Jututin tuntien välissä Lizzeliä ja kysyin häneltä mitkä ovat hänen ohjenuoransa onnistuneisiin suorituksiin sekä ratsastukseeen.

  • Ratsastajan tasapaino on kaiken A ja O, koska se vaikuttaa kaikkeen ratsastuksessa
  • Hevosen suoruus ja apujen hyväksyminen
  • Järjestelmällinen harjoittelu
  • Tuo kouluratsastus esteratsastukseen, niin yksinkertaista se on.

Mira Mahosenaho
hevosalanyrittäjä, opiskelee Hevosopistolla ratsastuksen opettajaksi

Mira Mahosenaho ja Ukko-Ilmari kesällä 2018 Kuva: Hanna Heinonen 

Haluatko tietoa Hevosopiston tapahtumista ja blogikirjoituksista?

Tilaa uutiskirjeemme!