Hevonen on luotu liikkumaan

  • 4.1.2018

Hevonen on luotu liikkumaan -sarja alkaa. Julkaisemme kuukausittain kirjoituksen hevosen liikunnasta. Sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa eläinlääketieteen tohtorin, Seppo Hyyppä pohtii liikunnan määrää varsan ja nuoren hevosen kannalta. Mitä tämä tarkoittaa käytännön arjessa?

  • Kuva

Villihevoset ovat tarvinneet hyvää kestävyyttä ravinnon etsinnässä. Kestävyyden lisäksi villihevoset ovat tarvinneet voimaa ja nopeutta, sillä heikoimmat ja hitaimmat ovat jääneet petojen saaliiksi. Tämä tuhansia vuosia kestänyt luonnonvalinta on kehittänyt hevosille tarpeen liikkua.

”Liikunnalla on paljon positiivisia terveysvaikutuksia”

Liikunta helpottaa hevosen lihavuusasteen pitämistä sopivana. Päivittäinen kohtuullinen määrä rauhallista liikuntaa edistää hevosen suolen toimintaa ja vähentää ähkyriskiä. Erityisen tärkeää säännöllinen liikunta on nuorille kasvaville hevosille. Mitä paremmin ne saavat liikkua ensimmäisinä kesinä ja talvina, sitä valmiimpia ne ovat kestämään varsinaista valmennusta.

Sopiva, päivittäinen liikunta kehittää lihasten lisäksi varsan tukikudoksia. Esimerkiksi luihin kohdistuvat tärähdykset ja väännöt vahvistavat selvästi luun vahvaa osaa, kortikaaliluuta, lisäämällä sen paksuutta ja luun tiheyttä. Liikunta vahvistaa myös jänteitä, nivelsiteitä ja nivelrustoja.

”Liikunta on kuitenkin kaksiteräinen miekka”

Jos yksittäinen liikuntakerta tai valmennusohjelma on niin rankka, että se ylikuormittaa lihaksistoa, on tukikudosten ylikuormittuminen ja vaurioituminen varsin todennäköistä. Koska tukikudosten kyky korjaantua on rajallinen, yksikin liian rankka harjoitus voi aiheuttaa muutoksia, joista jää pysyvät vauriot. Tukikudosten kyky vahvistua on selvästi hitaampi kuin lihasten sopeutumiskyky. Niinpä jokainen nuoren hevosen liikuntakerta pitää päättyä tunteeseen, että hevonen olisi jaksanut vielä hieman enemmän.

Vaikka varovaisuus on tarpeen, ei kasvavan hevosen pitäminen pumpulissa tuota kestävintä ja terveintä aikuista. Liian vähäinen ja varsinkin epäsäännöllinen liikunta ei saa aikaan kehitystä.

”Liiallinen pumpulissa pitäminen voi jopa haurastuttaa tukikudoksia”

Kolmen vuoden  jälkeen tukikudosten positiivinen reagointikyky liikuntaan heikkenee selvästi. Jos kasvukauden aikainen herkkyyskausi hukataan, vahinko on pysyvä. Tukikudokset eivät koskaan saavuta sitä kestävyyttä, mihin olisi ollut mahdollisuus.

Englantilaisten ohje on, että kahden ensimmäisen elinviikon jälkeen, ennen varsinaisen valmennuksen aloittamista, varsa ei saisi olla sisällä kahdeksaa tuntia enempää vuorokaudessa. Lisäksi sillä pitäisi olla saman ikäisiä leikkikavereita. Tämä on hyvä tavoite myös meillä. Suomessa ei voi kuitenkaan unohtaa sään vaikutuksia mahdollisuuksiin liikkua turvallisesti. Etelä-Suomessa hyvät hankikelit jäävät talvisin vähiin. Kovat, muhkuraiset ja liukkaat tarhat, kentät ja valmennusreitit ovat iso riski nivelten, jänteiden ja luiden terveydelle. Kesällä kuivina kausina soratiet saattavat olla lähes yhtä kovia kuin asfaltti. Tarhojen ja harjoituspaikkojen kuntoon pitäisikin kiinnittää paljon huomiota ja panostaa niiden kunnostukseen.

Valmennuksen tavoite on käyttää hyväksi hevosen perimän suomat mahdollisuudet ja trimmata sen elimistö huippukuntoon. Hevoset ovat yksilöitä. Vaikka niillä olisi ollut hyvät kasvuolosuhteet varsana, kaikkia ei voi valmentaa yhtä paljon. Jalkojen kestävyyttä voi heikentää huonot jalka-asennot ja niistä johtuvat liikevirheet. Lisäksi nivelissä voi olla kasvuhäiriöiden, ylirasituksen tai loukkaantumisten aiheuttamia kestävyyttä heikentäviä muutoksia. Kun hevosen kuntoa halutaan nostaa, rasitusta on lisättävä asteittain. Hevosten terveyttä onkin tarkkailtava päivittäin. Mitä lievempinä terveysongelmat havaitaan ja hoidetaan, sitä paremmin ja nopeammin ne parantuvat.

Kirjoittaja

Seppo Hyyppä

 

 

 

 

.